Jaisalmerin suurin turistihoukutus lienevät kamelisafarit. Niitä kaupataan joka kulmalla, hinnat ja kokoonpanot vaihtelevat. Me valitsimme kameliretken, jossa vietetään yö avoimen taivaan alla.
Ryhmämme pysyi mukavan pienenä, meidän lisäksemme retkelle lähti vain yksi espanjalainen reissaaja.
Autokyyti Tharin aavikolle kesti noin tunnin. Siellä odotti satuloituna kolme kamelia ja niiden ohjastaja. Lyhyellä opastuksella ("nojaa taakse ja pidä kiinni) kyttyräelikon selkään ja matkaan. Keinuvalla ajopelillä noin tunnin matkan päähän autiomaahan, leiri pystyyn ja teenkeittoon sekä ruoanlaittoon. Tai kamelikuski kollegansa kanssa kävi työhön, me hämmästelimme maisemia ja toisiamme.
Aavikko oli muuten hämmästyttävän vihreä. Vettä oli kuulemma tullut tällä sadekaudella enemmän kuin viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen ja kaikki hiekassa uinuvat siemenet olivat lähteneet hurjaan kasvuun. En sitten tiedä olemmeko epäonnisia kun sen ainoan kerran kun autiomaahan päästään se onkin jotain muuta kuin piirretyissä vai olemmeko onnekkaita kun näemme jotain mikä ei toistu aivan joka vuosi.
Illan pimetessä meille kasattiin pedit kuutamoa ja auringonnousua kohti. Pilviä oli ikävä kyllä niin paksusti että on tähdet jäivät piiloon, eikä kuustakaan näkynyt kuin osa. Auringonnousukin jäi aika utuiseksi.
Komeita ja sympaattisia otuksia.
Aamulla saatiin nuotiolla keitettyä intialaista teetä, johon olen tykästynyt aivan täysin, sekä aamupalaa, ennen kuin pikkuhiljaa lähdettiin kömpimään tulosuuntaan uljailla ratsuillamme.
Kaupan päälle lantakuoriainen työn touhussa. Nämä harmittomat mutta yllättävän isot ja kovaa surisevat koppiaiset tekivät tuttavuutta jatkuvasti, välillä jopa vaatteiden sisään pyrkimällä. En tiedä houkutteliko ruumiinlämpö tai jokin vai haisimmeko hikisinä niin pahoilta että meinasivat rullata meidätkin varastoon. Hassuja pikku vipeltäjiä, joiden jättämiä pieniä polkuja oli aamulla koko ympäristö täynnä. Reipasta touhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti