Nyt on tehty tuttavuutta Jaipurin nähtävyyksiin tuk tukilla matkaten. Hauska tapa tutustua kaupunkiin, joka kävellen on aivan liian iso ja liikenteeltään melko kaoottinen. Kävellessä saa myös herkästi takertujia; myyjiä, kaiken tarjoajia ja kerjäläisiä, sekä turhan paljon läheltä piti-tilanteita varsinaisten kävelyteiden ja liikennesääntöjen puuttuessa.
Hinta on neuvottelukysymys, mutta pääsääntöisesti kulkeminen on edullista. Kilometrin matka voi maksaa 50 senttiä tai euron, mutta monen kuskin kanssa on helppo sopia päivän mittaisesta kiertoajelusta 10-20 euron tuntumaan. Krishna-niminen viiksekäs pikkumies kuljetti meitä parinakin päivänä kaupunkialueella monessa paikassa monta tuntia, odotti kiltisti kohteiden ulkopuolella sekä järjesti rahanvaihtopaikan ja muut kaipaamamme asiat.
Auringonlasku Birla Mandir-temppelissä.
Kaunis vanha museo Jaipurin ytimessä. Sisälläkin on paljon nähtävää upeissa puitteissa.
Luonnon ja tiivisti rakennetun miljoonakaupungin raja on selkeä.
Nähtävää on paljon, temppeleitä, historiallisia rakennuksia ja museoita on mistä valita. Joka paikkaan ei ehdi eikä riitä virtaa, aistitulva on muutenkin niin ääretön ja yli 30 asteen lämpötila kuluttaa oman osansa. Erilaisten torvien kakofonia on jatkuvaa, koko ajan täytyy tarkkailla ympäristöä ettei jää kenenkään jalkoihin. Välillä haisee enemmän ja välillä vähemmän, mutta mitään jatkuvaa joka paikkaan yltävää viemärinhajua ei ole, toisin kuin moni tuntuu Intiasta ajattelevan. Ainakaan Jaipurissa.
Kyllä, kaduilla vaeltavia näkyy lehmiä säännöllisesti, kuten Intiassa asiaan kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti