Kolmanneksi päiväksi sovimme vain tapaamisen Krishnan kanssa ja rupesimme vasta aamulla kyselemään mitä kenties tänään tehtäisiin. Annoimme kuskin päättää ja päädyimme kiipeämään Nahargarh Fortiin, historialliseen puolustautumislinnakkeeseen.
Tähän meidät jätettiin. Ylhäällä taivaanrannassa näkyy määränpää, nousua maanpinnasta noin 400 metriä. Lämmintä yli 30 heti aamupäivällä.
Tämä jos mikä oli serpentiinitie ja kohde tuhannen mutkan takana.
Perillä oli, kuinkas ollakaan, vanha linnake johon tutustua mutta myös esimerkiksi jättimäisiä sadevedenkeräysaltaita. Enkä tiedä mitä ihmeitä ne (todennäköisesti) pikakahville tekivät, mutta tuolla joimme tähän mennessä Intian matkan parhaat kahvit.
Hauska pieni keraaminen kuppi.
Jaipur on ollut varsinainen urheiluloma, pohkeissa tuntuu jokapäiväinen kukkuloille kapuaminen. Nähtävyyksiä on tullut suoritettua suorastaan rytinällä.
Vastapainoksi on kyllä syöty hyvin, tutkittu paikallisia basaareja ja hämmästelty toinen toistaan pahempia liikennesolmuja. Jaipurissa on saanut olla kaikki aistit hereillä, hyvässä ja pahassa. Enimmäkseen kyllä hyvässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti