Koska lomalla ollaan ja meillä on reittisuunnitelmiin täydet tekijänoikeudet niin tehtiin pikapäätös palata Jaisalmeriin pariksi päiväksi. Ensimmäisellä kerralla sieltä oli haikea poistua ja palaaminen tuntui paitsi älyttömältä (500 kilometriä bussissa väärään suuntaan), myös harvinaisen oikealta. Niinpä viimeiset pari päivää on nautittu pienen aavikkokaupungin hiljaiselosta, syöty hyvin, katseltu kaupungin siluettia monelta kattoterassilta ja juteltu monien ihanien ihmisten kanssa.
Jaisalmerista on saatu koko Intian matkan parasta masala-teetä. Aavikkoihmiset maustavat reilulla kädellä.
Käytiin viimein myös kävelemässä Jaisalmerin linnakkeessa, joka on siinä mielessä erityinen että se on yksi harvoja edelleen asuttuja linnoituksia. Käytännössä se on kuin vanha kaupunki, oma pieni kaupunginosansa muurien sisällä kukkulan päällä. Harvinaista on myös se että sisäänkäynnillä ei ole lipunmyyntiä, vain pari erillistä kohdetta kuten palatsi ja suuri temppeli ovat pääsymaksun takana. Vanhan kaupungin ja muurilta laskeutuvan maiseman ihailu ja basaarien kiertely on ilmaista.
Lähtöiltana päästiin vielä aavikolle katsomaan auringonlaskua ja syömään vieraan kamelisafariryhmän nuotiolla. Ja voi mikä tähtitaivas. Sitä olisi katsellut tuntikausia, mutta yöjuna Jaipuriin ei antanut jäädä koko yöksi.
Vaihdettiin sitten tähtitaivas aavikolla tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti