Siinä missä Jaipur tunnetaan vaaleanpunaisena kaupunkina, on melkein Pakistanin rajalla Intian länsireunalla sijaitseva Jaisalmer saanut liikanimen kultainen kaupunki.
Sen ymmärtää; lähes kaikki rakennukset ovat hiekanvaaleaa materiaalia joka iltavalaistuksessa muuttuu lähes kultaiseksi, ja vaikutelmaa korostavat paikalle tyypilliset yksityiskohtaiset kaiverrukset joka ovessa, parvekkeessa ja ikkunanpielessä. Eivät pelkästään temppelit ja rikkaimpien asumukset vaan kaikki rakennukset ovat yksinkertaisesti kauniita.
Kapeita kujia oli ilo kävellä ja kaikkea teki mieli kuvata.
Opimme että varsinkin aiemmin häistä oli tapana ilmoittaa tämmöisellä maalauksella kyseisen talouden seinässä ja osallistuminen kaikille avointa Jotkut pitävät perinnettä voimassa edelleen, toiset ovat kaupungistumisen edetessä luopuneet tavasta. Tämä ilmoitus on vuodelta 2014. Vaaleanpunaisten sydänten sisällä on sulhasen ja morsiamen tiedot.
Näitä chilipalko-sitruunayhdistelmiä näkyi siellä täällä ovenpielissä pitämässä pahat silmät loitolla.
Jaisalmerissa näimme ja koimme myös aavekaupunki Kuldharan, sadekaudella täyttyvän keitaan, kauniita syrjäkyliä, tietenkin kameleita ja autiomaan sekä paljon muuta.
Ennen kaikkea Jaisalmerissa jää mieleen tunnelma ja ihmiset. Liikenne on suurkaupunkeihin verrattuna rauhallista ja elämänrytmi leppoisa. Intialle tyypillinen hektinen kaaos loistaa poissaolollaan. Kaduilla saa kulkea (Intian mittapuulla) rauhassa - katseita kyllä kerätään mutta tunkeilemista ei esiinny, kaupoille houkutellaan laiskasti ja lähinnä meille halutaan sanoa namaste ja tiedustella kotimaata. Ihmiset ovat rauhallisia, ystävällisiä ja aitoja. Aavikon ihmisten elämä on erilaista ja sen huomaa. Täällä on helppo ravistella ennakkoluuloja ja saada uusia ystäviä. Tänne tekee mieli palata.
Matkaa on kuitenkin jatkettava ja seuraavaksi näköpiirissä on Jodhpur.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti