Marokko maata pitkin

 Päivitykset tulevat nyt kovasti myöhässä, on ollut täysiä päiviä ja heikkoja yhteyksiä, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. 

Ajaminen Marokossa on itse asiassa yllättävän selkeää. Tiet ovat pääsääntöisesti suht hyviä ja kaupunkien ulkopuolella liikennettä ei ole kovin paljon. Paikalliset paahtavat luonnollisesti ohi, kun itse vieraassa ympäristössä etenee hieman varovaisesti, mutta siinähän menevät. Vilkun käyttö on hyvin satunnaista, ei kannata luottaa siihen että kanssa-autoilijat ilmoittavat aikeistaan. 

Kaupungissa ajaminen on hieman hankalampaa, kun autoja, mopoja ja kävelijöitä on joka puolella kaistoista niin välittämättä. Suurkaupunkiin en suostuisi ollenkaan ajamaan, pienemmistä on välillä ajettava läpi. Määrätietoisesti vaan, muista mallia ottaen, kyllä niistäkin selviää. 

Poliisin check pointeja on siellä täällä, enemmän etelää kohti. Pohjoisessa en joutunut pysähtymään kertaakaan, mutta sielläkin valvontaa näkyi. Marokossa myös tutkataan nopeuksia, usein jollain 60km/h rajoitusalueella, joten kannattaa kiinnittää merkkeihin huomiota, vaikka rajoitukset vaihtelevat välillä hölmön tuntuisesti. Jos sitten ajat ylinopeutta tutkaan, poliisi pysäyttää ja kirjoittaa sakon joka on maksettava heti käteisellä ja siitä saa virallisen kuitin. Yleensä maksettava summa on 150 dirhamia, noin 14 euroa. Enemmänkin voi varmasti saada jos kunnolla kaahailee.

Varsinaiset check pointit on merkitty harmailla poliisin tai tullin halte-pysäytysmerkeillä. Jonkun toisen perässä ajaessa on helppo ottaa mallia, mutta jos ei satu olemaan ketään edessä niin ensin tulee pari varoitusmerkkiä ja viimeisen kohdalla pysähdytään, kunnes poliisi näyttää kädellä että saat jatkaa. Etene hitaasti, poliisi joko viittoo jatkamaan matkaa tai pysäyttää ja katsoo paperit. Enimmäkseen olivat ihan mukavia ja asiallisia. 

Tein Marokossa läpiajon, pohjoisimmasta nurkasta eteläisimpään. Ceutan rajanylityspaikalta lähtiessä ensimmäinen pysäkki oli Chefchaouen.

Chefchaouen on monille turisteille tuttu kylä pohjois-Marokon vuoristossa. Tie sinne on yllättäen mutkainen ja nousujohteinen, mutta maisemat ovat kauniita ja itse ainakin nautin vuoristoteiden vaihtelevuudesta huomattavasti enemmän kuin tylsän moottoritien posottamisesta. 

Chefchaouen itse on kaunis "sininen kaupunki" ja helppo kohde vierailijalle. Turisteihin on totuttu, palveluita on paljon ja englannilla pärjää pitkälle. 

Medinan eli vanhan kaupungin sinisiä kujia voi haahuilla ja niihin saa eksyä rauhassa, kyllä jostain taas putkahtaa ihmisten ilmoille. 

Chefchaouenin jälkeen vietin yön lähellä Casablancaa. Liian iso kaupunki autoiluun. Esikaupunkialuekin kuhisi kuin muurahaispesä ruuhka-aikaan. 

Seuraavana oli vuorossa sievä pieni rantakylä, Oualidia. 

Oualidian erikoisuus on kala, sieltä pyydetään ja kuljetetaan kalaa pitkälle sisämaahan. Kalaravintoloita siis riittää. 

Etelään päin suunnatessa seuraava luonnollinen etappi oli Essaouira, monien turistienkin suosikki. Essaouira on ihan kaupungin kokoinen, mutta ei ihan niin täyteen ammuttu. 

Marokkolainen keitto on oikein hyvää, sopivan mausteista.

Kuten monissa vanhoissa Marokon kaupungeissa, myös Essaouirassa on medina eli vanha kaupunki jossa voi haahuilla, katsella maisemia, tehdä ostoksia, istua syömään tai kahville. 

Täytyyhän Marokossa juoda teetä. Sitä tulee usein ruoan kylkiäisenä pyytämättäkin. Tee on makeaa ja minttuista vihreää teetä. 

Matka jatkuu rannikkoa pitkin.

Etelää kohti maisemat rupeavat muuttumaan karummaksi. Lähestytään Saharaa. Ennen Länsi-Saharan epävirallista rajaa pysähdytään kuitenkin aavikkokaupunki Tan-Taniin. 

Tan-tan yllätti viehättävyydellään. Ei siellä nyt mitään kovin kummallista ole, leveä pääkatu jolla käveleskellä ja markettikatu jolla tehdä ostoksia, mutta ihan sympaattinen paikka. Tai sitten se on vaan tuo nimi, eihän Tan-tan voi olla paha paikka. 

Suurin piirtein tuossa Essaouiran kohdalla kulki näkymätön raja, jonka jälkeen poliisin check pointeja rupesi osumaan ainakin minun matkani varrelle enenevissä määrin. Johtuuko sitten kiistanalaisen Länsi-Saharan lähestymisestä vai pohjoisen Marokon paremmasta elintasosta, tiedä häntä. 

Johonkin on katkaistava, jatkuu ensi numerossa.