Eli Espanjan ja Marokon välisen maarajan ylitys. Eteläisestä Espanjasta tosiaan pääsee lautalla Afrikan mantereelle, joko suoraan Marokkoon Tangeriin tai Ceutaan, joka on teknisesti Espanjaa, pieni autonominen alue pohjois-Marokon koillisnurkassa.
Ceutan lautta auton kanssa maksoi 110 euroa. Hinnassa on vaihtelua ajankohdan mukaan, epäilemättä lippuja löytää tuon molemmin puolin. Ilman autoa hinta olisi ollut noin 35 euroa.
Espanjan Algecirasin satama oli suhteellisen selkeä ja Ceutan terminaali löytyi vaivatta. Kaikkien yhtiöiden lautat lähtevät samasta paikasta, joten täytyi vaan seurata Ceutan kylttejä ja lopussa valita oikean yhtiön jono.
Koska varasin reilusti käyttämättä jäänyttä eksymis- ja sompailuaikaa, olin hyvissä ajoin ensimmäisenä jonossa.
Seuraava etappi oli Marokon raja-asema. Sinnekin näkyi olevan jonkinlaisia opasteita, mutta navigaattorikin löysi hyvin perille. Ensi yritys kuitenkin käännytettiin heti ympäri ja sain ohjeen "hakea parkkilappu" eli käydä näyttäytymässä parin kilometrin päässä alueella, joka oli lähinnä tyhjä parkkipaikka, jossa oli muutama huomioasuinen ihminen töissä. Mitään kysymättä ja selvittämättä sain laminoidun lappusen, ajoin takaisin rajapisteelle, ojensin lapun ja pääsin eteenpäin. Täydeksi mysteeriksi jäi tämä operaatio, joka oli siis ilmainen mutta pakollinen.
Passia pääsin esittelemään yhdellä tai kahdella luukulla ennen varsinaista jonoa, sitä pahamaineista tuntikausien ruuhkaa josta olin lukenut etukäteen kasapäin kauhukokemuksia. Ja onhan se hidasta toimintaa, kun autolautallinen toisensa jälkeen istuu samalle pisteelle ja luonnollisesti jokaiselta on tarkistettava kaikki dokumentit ja vähän vilkaistava autoon sisällekin. Sesonkiaikaan ruuhka varmasti onkin karmea, mutta ainakin näin marraskuun taitteessa satunnaisena arkiaamupäivänä kun kaikki lautat seilasivat puolityhjinä pääsin läpi alle kahden tunnin.
Kannattaa varata vähintäänkin vettä riittävästi, paikallaan auringossa seistessä tulee lämmin.
Aiemmin mainitut tarvittavat dokumentit olivat tässä tapauksessa passin lisäksi auton rekisteröintitodistus ja green card eli vakuutuksen voimassaolotodistus, jonka sai ainakin Ifiltä printattua ihan ilmaiseksi kirjautumalla omille sivuille. Ajokorttia ei kukaan kysynyt mutta Marokossa pitäisi riittää meidän tavallinen eu-ajokortti. Kansainvälisen ajokortin saa tilattua Autoliiton sivuilta, jos meinaa jatkaa Marokon ulkopuolelle.
Aikanaan, kun vuoro lopulta koitti, pääsin ojentamaan kyseiset paperit, ajamaan syrjään, palaamaan luukulle, palaamaan autolle toisen viranomaisen kanssa joka satunnaisesti pyysi nähdä jonkun laukun sisälle ja vilkaisi hanskalokeron ja jalkatilat ja palaamaan jälleen luukulle odottamaan sekä omia papereitani että pientä lippusta, josta näkee auton kirjatun minun mukanani Marokon maaperälle ja sille puoli vuotta maassaoloaikaa, sillä sen pidemmäksi aikaa tänne ei saa ulkomaisia autoja jättää. Oletan että jos poliisi minut pysäyttää, se haluaa nähdä tuon paperin.
Kaiken kaikkiaan rajan ylitys Ceutan kautta oli siis melko kivuton kokemus. Hidasta kyllä, mutta ei vaikeaa. Viranomaiset olivat asiallisia ja jopa mukavia. Ennakkoon odotin vaikka mitä, papereiden loputonta syynäämistä ja suurin piirtein koko auton tai vähintäänkin matkatavaroiden levittämistä pitkin maita ja mantuja, mutta hyvinhän tuo meni.
Ei muuta kun tutustumaan Marokon liikenteeseen. 🇲🇦
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti