Muutama päivä on mennyt ihan puhtaasti hämmästelyyn ja totutteluun. Lämpöön, kulttuuriin, ihmisiin, kaikkeen ympärillä olevaan. Aistit ovat käyneet ylikierroksilla ja on täytynyt aivan ajan kanssa käsitellä sitä, että ei ole kiire suorittaa - että tämä ei ole tavallinen lomamatka, joka on täynnä ohjelmaa ja rennoimmillaankin jonkinlaisia aikatauluja, kun kotimatkan päivämäärä on aina tiedossa ja lähitulevaisuudessa.
Helposti unohtuu, että miljoonakaupunki Dakarilla on myös kilometrien pituiset huimat hiekkarannat. Varsinaisista rantalomakohteista tutut aurinkotuolit ja ravintolapalvelut toki loistavat poissaolollaan, mutta kaunista vaaleaa hiekkaa riittää. Paikalliset eivät ole kovia uimaan, moni ei itseasiassa edes osaa uida ja vedessä käydään lähinnä kahlaamassa, kastautumassa ja leikkimässä rantaan lyövissä aalloissa, mutta elämää rannalla kyllä on. Erityisesti iltapäivän kuumimpien tuntien jälkeen käynnissä voi olla monta jalkapallopeliä ja veden äärellä vietetään aikaa kavereiden tai lasten kanssa.
Tällä kertaa tuli käytyä myös renessanssimuistomerkillä asti. Sisällä on maan historiaan ja kolonalisointiin liittyvä museo ja patsaan sisällä pääsee kiipeämään ns pääkoppaan asti.
Muuten Dakar on, no, Dakar. Afrikkalainen miljoonakaupunki. Samaan aikaan ränsistynyt ja moderni, ruma ja kaunis. Ihana ja kamala. Vähän kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti