Sahara on harvaan asuttua autiomaata. Tarjolla on satoja kilometrejä hiekkaa, joka välillä pöllyää tielle kuin puuterilumi.
Näitä varoituskylttejä on ollut jo pitkään, nyt enenevissä määrin.
Eikä aivan syyttä.
Kovin vikkelästi kameli ei kyllä eteen rynnistä, toisin kuin kotimaiset hirvet ja peurat. Kameli maleksii itsetietoisesti kuin poro tai lehmä.
Kuten näkyy, autiomaassakin on ihan hyvää leveää asfalttitietä. Satunnaisia kuoppia esiintyy, ja hiekka pyrkii välillä kinostumaan tielle asti, mutta siinä se. Eikä niitä kameleitakaan ole riesaksi asti.
Asutusta on vähän ja se on harvassa. Etelää kohti ajaessa tarjolla on muutama kaupunki tai kylä. Laayone on yksi sopivasti rannikkoa pitkin ajaessa matkalle sijoittuva kaupunki, josta löytyy hotelleja ja muita palveluita helposti.
Moni on kysynyt tankkausmahdollisuuksista ja vastaus on, että kovin tyhjäksi ei kannata tankkia päästää. Bensa-asemia kyllä tulee, kylien ja kaupunkien yhteydessä, mutta välissä on pitkiä matkoja pelkkää hiekkaa. Sata kilometriä olisi pitkä matka liftata jerrykannun kanssa, varsinkin kun liikenne on sen verran harvaa että kyytiä saisi epäilemättä hetken odottaa.
Tankkaaminen noin muuten ei niin kirpaise; Marokossa dieselin hinta oli (tähän aikaan) euroissa noin 1,35 litralta, Saharan puolella hinta tippuu vielä melkein parillakymmenellä sentillä verokevennysten vuoksi.
Näillä ranskankielisillä alueilla dieseliä muuten kutsutaan gazoiliksi ja tankkaaminen ei ole itsepalvelua, vaan mittarikentältä löytyy työntekijä joka täyttää tankin haluamaasi summaan asti ja hoitaa rahastamisen. Vaihtorahasta ei aina voi mennä takuuseen, jos itsellä ei ole erikokoisia rahoja matkassa niin varminta on laskea itse mitä tankkiin vähintäänkin mahtuu ja tilata ainetta sen mukaan. "Dieseliä kolmella kympillä, kiitos." Helpolla pääsee, ei tarvitse edes autosta nousta jos ei halua jaloitella.
Tämmöisiä aivan selviä ja siistejä, pieniä mutta tilavia kaupunkeja saattoi autiomaan keskeltä putkahtaa. Eivät ne kyllä aina järin vilkkailta vaikuta. Länsi-Saharan ehkä matkailijoille tutuin kaupunki Dakhla jäi tällä kertaa välistä, mutta sieltä pitäisi löytyä palveluita ja tekemistä turistillekin.
Itse majoituin lähemmäs Mauritanian rajaa Bir Gandouziin, koska rajamuodollisuudet on aina hyvä hoitaa ajoissa, niissä kun tunnetusti tuppaa kestämään.
Saharassa kun ollaan, niin kuvissa on tarjolla on lähinnä hiekkaa ja kameleita.
Matkaevästä, kanaa ja paikallista leipää.
Mainitsinko jo riittävän monta kertaa pöllyävän hiekan? Essaouirasta eteenpäin, maiseman kuivuessa, pidin aina mukana muutamaa paikallisella vedellä täytettyä isoa vesipulloa. Varsinkin aamuisin, miksei myös jonkun tauon jälkeenkin on nimittäin hirveän paljon mukavampi lähteä liikkeelle kun ensin huuhtoo ikkunat. Sitä hiekkaa nimittäin on joka paikassa, myös kauttaaltaan auton ympärillä juuri semmoinen kerros että ulos näkee pienen sumuverhon läpi. Pieni vaiva, mutta maailma kirkastuu kummasti - eikä tule niin herkästi raavittua tuulilasia naarmuille hiekkaisilla pyyhkijöillä.
Wikipediaa siteeraten, tämä artikkeli on tynkä. En viettänyt Länsi-Saharassa kovin monipuolisesti aikaa, mutta parin vuorokauden perusteella mainettaan parempi paikka, en tuntenut oloani turvattomaksi tai muutakaan ikävää. Välillä loputtoman aavikon keskellä kävi kyllä mielessä että tänne jos auto hajoaa niin hetken joutuu apua järjestelemään, mutta uskollinen Nissan paahtoi urheasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti