Gambian lauttaterminaali se on hieno paikka. Tai siis ihan yhtä ruuhkainen soppi kuin toisessakin päässä pari päivää aiemmin, mutta ehkä nyt aamupäivällä oli enemmän virtaa keskittyä tutkimaan ja arvostamaan valikoimaa. Kauppiaita kiertää koko ajan ja ostettua saa oikeastaan ihan mitä vaan. Hattuja, huiveja, suolaista ja makeaa syötävää, keksipaketteja, puhelimen latureita, piuhoja, hammasharjoja ja -tahnaa, aurinkolaseja, feikkilaukkuja, et cetera et cetera. Uusi suosikkini on pieneen muovipussiin jäädytetty sohjojää, vähän niin kuin mehujää, joita näkyy myytävän milloin missäkin.
Sekä sohjojää että vesipussi toimii samalla periaatteella; puraistaan kulmaan reikä ja imeskellään.
Ostin puhelimeeni uuden suojalasin. Paikalleen asennettuna vajaat kaksi euroa.
Rajan ylitys meni ihan mutkattomasti, en yrittänyt ottaa valokuvia mutta Senegalin puolella sain silti esitellä passiani samassa tutussa takahuoneessa. Ihan ystävällisiä oltiin koko ajan, tarkastaja taisi vaan olla utelias. Näiltä sentään saa täytettä passin sivuille, kovin harva maa nykyään enää harrastaa leimoja mutta nämä olivat perinteikkeitä rajan molemmin puolin.
Julkisen liikenteen asemilta (niiltä 7-paikkaisten farmarien hautaa..- eikun kohtaamispaikoilta) saisi myös paljon kaikkea. Muunmuassa kilokaupalla kypsiä mangoja.
Vanhan toistoa. Ajoneuvon vaihtoa, ruuhkia, myyjiä ja kerjäläisiä, meteliä, ahdasta, kuuma. Kaikkeen sitä tottuukin kun ei noista enää ole milläänsäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti