Gambia, comeback

Pitkänsorttinen maanpakoni tarjosi suomalaiselle ystävälleni hyvän syyn tulla tutustumaan Afrikkaan, järjestimme siis helmikuun alussa treffit Gambiaan. Puolitoista viikkoa turistielämää oli lomaa molemmille. 

Rannalla makoilun lisäksi kiersimme paikallisia markkinoita, söimme sekä ravintola- että katuruokaa ja teimme muutaman päiväretken. 

Abuko Nature Reserve on lyhyen taksimatkan päässä turistien suosimalta Serekundan alueelta. Kyseinen puisto on pienehkö eikä käynti vaadi hurjia valmisteluita tai taloudellisia ponnistuksia. Pelkkä pääsymaksu ilman opasta on vaatimattomat 35 dalasia henkilöltä, siis noin 50 senttiä, ja koimme pärjäävämme mainiosti näin keskenämme. Suhteellisen selkeä, noin 4-5 kilometrin mittainen kävelyreitti kulkee enimmäkseen puiden varjossa jolloin kävely ei ole tukalaa päivälläkään, mutta toki eläinkunta on aktiivisempi aamutuimaan. 

Itsenäisesti kävellen tutustuttavalla luonnonsuojelualueella ei luonnollisestikaan suuria petoja näe, mutta apinoita, lintuja ja jonkinlaisia peuraeläimiä kyllä hörheltää menemään. Pusikot rapisevat siihen malliin että elämää on epäilemättä enemmän kuin ihmissilmin havaitsee. 

Heti alkuvaiheessa on myös pieni vesialue jolla voi bongata krokotiileja (joita tosin epäilen varaaneiksi kokonsa ja vapaan liikkuvuutensa vuoksi). 

Loppuhuipennuksena, ennen paluureittiä on orpohyeenojen aitaus. Niiden vierellä on (sankoin joukoin parveilevien korppikotkien lisäksi) myös jonkin sortin kahvila. Pöydin ja tuolein varustettuja levähdyspisteitä on kyllä muutama itse reitin varrella ja vesipullo kannattaakin ottaa mukaan. 

Pääsymaksuun nähden hyvinkin hintansa arvoinen kokemus. Nettisivuilla mainitut piikkisiat ikävä kyllä pysyivät piilossa, mutta luonnossa käyskentely oli virkistävää vaihtelua rantatuoliin tai ihmisvilinään. 

Käytännön vinkkinä mainittakoon, että hyeenojen jälkeinen reitin puolikas oli huomattavasti ankeampi ja exit-portti päätyi melko kauas sisääntulosta, melkeinpä kehottaisin hyeenojen jälkeen kääntymään ympäri ja palaamaan samaa reittiä alkupisteeseen, ainakin jos kyyti siellä odottaa. Muutama vastaantulija reitillä olikin eli joku tiesi näin toimia. 

Lamin lodge on suhteellisen lähellä Abuko Reserveä ja näin helposti yhdistettävissä samaan retkeen. Käytännössä kyse on pienen kylän satamasta, josta lähtee turisteille suunnattuja jokiretkiä. Valikoimassa on tunnin, kahden ja kolmen tunnin veneretkiä, joista jokaisesta pääsee välissä myös jaloittelemaan. Hintaa veneilyllä on huomattavasti aamupäivän Abukoa enemmän, tunnin ajelehtimisesta saa maksaa noin 12 euroa per henkilö. Paatti on sentään seuruekohtainen, katettu ja hintaan kuuluu soutaja sekä opas, joka ainakin meidän tapauksessa höpötteli koko matkan ihan asiantuntevasti ja mukavasti. Joella hissukseen soljuminen mangrovepusikoita ja simpukoita tiiraillen on rentouttavaa, monenmoiset linnut näyttäytyvät ja onnistuimmepa bongaamaan joentörmältä luonnonvaraisen varaaninkin. 

Mehän emme saa eläimistä tarpeeksemme, joten lähdimme pikaiselle päiväkäynnille myös Senegalin puolelle Fathala Reserveen. Tätä varten piti lähteä liikenteeseen hyvissä ajoin ja ehtiä aamun ensimmäiseen, seitsemältä lähtevään lauttaan pääkaupunki Banjulista Barraan, jota seurasi autokyyti raja-asemalle Karangiin, passivelvollisuudet rajan molemmin puolin ja viimein mopotaksi Fathalaan. Rajalta puistoon matkaa on vain viisi kilometriä, mikä houkuttelee monia Gambian matkailijoita tekemään visiitin safarille. 

Fathala, kuten safaripuistot yleensäkin, on turhan hintava, mutta toisaalta kirahvien, seeprojen ja sarvikuonojen bongaaminen suhteellisen läheltä avoimesta autosta on aina huikeaa. 

Sitä paitsi itse matka lauttoineen kaikkineen toi mukavasti lisäaktiviteettia kokemukseen. Kyllä väsytti, vaikka takaisin hotellilla oltiinkin hyvissä ajoin iltapäivällä. 

Jos Fathalan nettisivuihin tutustuu, näkee että tarjolla on lisähintaan myös leijonakävely, jolla nimensä mukaisesti käydään jonkinmoisella muutaman metrin kävelyllä kahden leijonan rinnalla ja otetaan tapahtumasta paljon kuvia. Tämän luonnollisuus ja eettisyys epäilytti sen verran että tyydyttiin ihan vaan ihailemaan eläimiä, jotka saavat vapaasti elää luonnollisessa elinympäristössään. 

Viimeinen varsinainen retki tehtiin vain muutamien kilometrien päähän, Kachikally Crocodile Pool & museumiin. Kuten nimi antaa ymmärtää, luvassa on pieni museo sekä krokotiileja, tässä järjestyksessä. 

Vaatimattomalla sadan dalasin (noin 1,5 euroa) sisäänpääsymaksulla pääsee aluksi kiertämään muutaman pienen mutta ihan hauskan museomökin lävitse. Tietoa löytyy muun muassa Gambian poliittisesta historiasta, ympärileikkauskulttuurista ja taikakaluista joka lähtöön, niin onneen, epäonneen kuin rakkauteenkin sekä kaikkeen siltä väliltä. 

Kulttuurin jälkeen pääsee tutustumaan krokotiileihin. Täällä tosiaan voi puhua tutustumisesta, päivää paistattelevia liskoja pääsee oppaan ohjeistuksessa tunnustelemaan ja silittämään. Veikeitä otuksia. 

Moni epäilemättä tulee Gambiaan lähinnä aurinkoon, rannalle ja syömään hyvin, eikä siinä mitään vikaa ole, mutta jos loikoilu rupeaa kyllästyttämään niin tässäpä muutama matalan kynnyksen päiväretkikohde. 

Joskus sinne rannalle muuten kannattaa mennä vasta päivän päättyessä.