Muutaman päivän pikavisiitti Gambiaan, kääpiökokoinen suikaleenmuotoinen naapurivaltio kun on mukavan lähellä ja helppojen yhteyksien päässä. Maarajan ylityskin sujui aivan suvereenisti passia näyttämällä.
Nyt ollaan siellä missä banaani kasvaa.
Enimmäkseenhän Gambia tunnetaan rantalomakohteena, ja siihen tarkoitukseen se ihan mallikkaasti sopiikin. Senegalilla on vaaleaa hiekkarantaa kilometrimääräisesti huomattavasti Gambiaa enemmän, mutta täällä se vähä on hyödynnetty tehokkaammin. Rannat ovat puhtaita ja tarjolla on palveluita, kuten aurinkotuoleja, ravintoloita ja kiertäviä kaupustelijoita. Mitään niistä ei kylläkään ole ruuhkaksi tai riesaksi asti, lieneekö sesonki vielä vähän alussa, onko pandemia syönyt yrittäjiä vai olisiko kyseessä muuten vaan suhteellisen hiljainen lomakohde. Mikään bilettäjän paratiisi Gambia ei ainakaan ole, yökerhot joko loistavat poissaolollaan tai ovat päiväsaikaan harvinaisen hyvin piilossa.
Vaikka pieni maa onkin, niin on Gambia silti muutakin kuin Serekundan turistialue. Paikallista elämää löytyy joka puolelta. Kaupunkitunnelmaa voi hakea vaikka lyhyen taksimatkan päästä pääkaupunki Banjulista. Bussien tai 7-paikkaisten kulkuneuvojen lähtöpaikan selvittämällä pääsee edullisesti pidemmällekin. Mukavia ne kyydit eivät aina ole, ei sen paremmin Gambiassa kuin Senegalissa ja tuskin monessa muussakaan täkäläisessä maassa, mutta perille on toistaiseksi päästy ja mikä olennaisinta, budjettia koettelematta.
Aasinsilta se on huterakin silta. Nämä lampaat on ikuistettu Souman kylässä bussia odotellessa. Värikkään varjon alla myytiin kahvia.
En näemmä kuvaa enää muuta kuin vuohia ja lampaita, joita kyllä molempia rehellisyyden nimissä paljon näkee aivan joka puolella, joten niitä sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti